keskiviikko 24. toukokuuta 2023

Musiikintutkimuksen opinnäytekilpailun voittajat palkittiin Tieteiden talolla 9.5.2023

 

Suomen Etnomusikologisen Seuran ja Suomen musiikkitieteellisen seuran palkintotyöryhmä (Inka-Maria Nyman ja Tuire Ranta-Meyer) on valinnut vuonna 2022 valmistuneeksi parhaaksi musiikintutkimuksen opinnäytteeksi Henri Kähkösen pro gradun Musiikkisisällöntuottajat ja YouTuben affordanssit. Tulkitseva fenomenologinen analyysi sosiaalisen median koetuista merkityksistä. Työ on tehtyTurun yliopistoon Mediatutkimuksen, musiikkitieteen ja taidehistorian koulutusohjelmaan ja sen ohjaajana ovat olleet John Richardson ja Tiina Käpylä. Opinnäytekilpailuun saapui tällä kertaa tutkielmia Helsingin ja Turun yliopistoista sekä Metropolian YAMK-tutkinnosta. Kaikki kilpailuun lähetetyt työt olivat korkeatasoisia ja niiden aihepiirit sekä kiinnostavia että yhteiskunnallisesti tärkeitä.

Kuvassa vasemmalta tunnustuspalkinnon saanut Tuomas Palonen (Metropolia), gradupalkinnon voittaja Henri Kähkönen (Turun yliopisto) ja toinen tunnustuspalkinnon saanut Nuutti Huhtilainen (Helsingin yliopisto)

Kuvassa vasemmalta tunnustuspalkinnon saanut Tuomas Palonen (Metropolia), gradupalkinnon voittaja Henri Kähkönen (Turun yliopisto) ja toinen tunnustuspalkinnon saanut Nuutti Huhtilainen (Helsingin yliopisto). Kuva: Tuire Ranta-Meyer

Nyt palkitussa pro gradussa tekijä tarkastelee case-tyyppisesti neljää sellaista suomenkielistä musiikkialan toimijaa, jotka tuottavat yhteisöpalvelu YouTubeen musiikki- ja niitä sivuavia muita sisältöjä, joiden toiminta on tavoitteellista ja jotka suhtautuvat YouTubeen ammatillisena välineenä. Tavoitteena on tutkia, mitkä ovat muusikon näkökulmasta keskeisimpiä YouTuben affordansseja (käyttömahdollisuuksia) sekä millaisia kokemuksia ja tulevaisuuden visioita haastatelluilla on sosiaalisen median vaikutuksista muusikon ammatinharjoittamiseen.

Perusteluissaan palkintotyöryhmä toteaa muiden muassa seuraavaa: ”Kähkönen on perustellut aiheensa ja rajannut tutkimuskysymyksensä erinomaisesti. Haastatteluaineiston käsittely ja analyysi ovat korkealla tasolla, jolloin loppupohdinnassa ja päätelmissä on voitu nojautua vankasti tutkimusaineistoon. Työssä on hyvä tasapaino toisaalta kulttuuriteollisuuden struktuurien, toisaalta toimijoiden valintojen taustoittamisessa ja teoreettisessa analysoinnissa. Ajankohtaisena ja myös lähitulevaisuuden yhteisöpalvelun käyttömahdollisuuksia kartoittavana kokonaisuutena se on opinnäytteenä vaikuttava ja osoittaa tekijänsä kykyä itsenäiseen tieteelliseen työskentelyyn. Sen tuloksilla on monipuolista annettavaa niin tiedeyhteisölle kuin alan ammattikentälle ja sen ansaitsemismahdollisuuksien edistämistä pohtiville tahoille.” 

Tämän vuoden tunnustuspalkinnot annettiin kahdelle lopputyölle: Tuomas Palosen YAMK-opinnäytetyölle Kulttuurinen omiminen musiikin tekijän näkökulmasta (Metropolia-ammattikorkeakoulu 2022) ja Nuutti Huhtilaisen pro gradulle Musiikin funktiot Akira Kurosawan elokuvissa Rashomon ja Seitsemän samuraita (Helsingin yliopisto 2022). Palosen opinnäyte on laaja ja ansiokas tutkielma tämän hetken yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyvästä tärkeästä aiheesta. Aihetta on tutkittu hyvin vähän, mikä antaa tutkielmalle tärkeän pioneerityön roolin: sillä on potentiaalia muodostua musiikkialalla toimivien lähdeteokseksi kulttuurista omimista koskevissa pohdinnoissa ja arvioinneissa. Siten sillä on sovellettavuutta musiikkikentällä. Huhtilaisen työ on aiheeltaan erinomaisesti taustoitettu ja hyvin rajattu pro gradu -tutkielma ja tärkeä jo aiheensa harvinaisuuden takia. Japanilaista elokuvamusiikkia tai säveltäjä Fumio Hayasakaa on tutkittu Suomessa vähän, ja Huhtilaisen työ paikkaa puutteen tässä suhteessa ansiokkaasti. Huhtilainen tehnyt tutkielmansa analyysiosan huolellisesti, ja koko teoreettinen lähestymistapa on kunnianhimoinen ylittäen paikoitellen pro gradu -työlle asetetut tavoitteet. Palkinnot jaettiin tiistaina 9.5.2023 Tieteiden talolla, jossa seurat järjestivät yhteistyössä musiikkitieteen väitöskirjatutkijoiden tapaamisen.

tiistai 2. toukokuuta 2023

Julkaisupalkintojen 2021-22 saajat valittu

Julkaisupalkintojen 2021-22 saajat valittu

Suomen etnomusikologinen seura ry jakoi ensimmäiset julkaisupalkintonsa toukokuussa 2021. Koska palkinto sai tuolloin positiivisen vastaanoton, päätettiin palkitsemista jatkaa, joskin ilman rahapalkintoja. Nyt SES:n julkaisupalkinnot jaettiin toisen kerran ja palkittaviksi saattoi ehdottaa julkaisuja vuosilta 2021 ja 2022. Ehdotuksia tuli verrattain vähän (opiskelija-artikkelien kategoriassa ehdokkaita ei ollut lainkaan), mutta ne olivat sitäkin ansiokkaampia.

Seuran hallituksen keskuudestaan valitsemaan palkintoraatiin kuuluivat tutkijat Elina Niiranen (Itä-Suomen yliopisto), Elina Seye (Helsingin yliopisto) ja Elina Westinen (Jyväskylän yliopisto). Raati toivoo, että julkaisupalkinnot tekevät tunnetuksi ansiokkaita tutkimusjulkaisuja etnomusikologian alalla ja kannustavat siten musiikintutkijoita laadukkaaseen tutkimukseen ja monipuoliseen julkaisemiseen. 

 

 

Palkintoraati päätti palkita seuraavat teokset:

 

Kirja

Antti-Ville Kärjä: The Popular and the Sacred in Music (Routledge 2021) https://www.taylorfrancis.com/books/oa-mono/10.4324/9781003183648/popular-sacred-music-antti-ville-kärjä

Antti-Ville Kärjän kirja käsittelee tapoja, joilla populaariin ja pyhään liittyvät käsitykset aktivoituvat ja politisoituvat musiikillisissa yhteyksissä. Hän antaa laajasti esimerkkejä useista musiikinlajeista ja niihin liittyvistä käytännöistä. Keskeistä on, ettei pyhän käsitettä rajoiteta vain uskontoihin liittyväksi määreeksi, vaan se ymmärretään laajemmin osana musiikkiin liitettyjä arvoja.

Teos tuo kiinnostavasti yhteen kirjallisuutta, jota ei ole aiemmin yleensä käsitelty samassa yhteydessä, ja kutoo laajan ideoiden ja kysymysten verkoston, jota Kärjä tarkastelee kiinnittäen huomionsa musiikintutkimuksen rooliin ja tehtäviin. Samalla hän käsittelee musiikintutkimuksen lähtökohtia kriittisesti, tutkimushistoriaa laajasti hyödyntäen. Kärjän kirjan erityiset ansiot ovat sen rakentamissa uudenlaisissa, perustelluissa näkökulmissa, joilla hän haastaa musiikintutkimusta ja tutkijoiden käsityksiä musiikista. Kirjan lukeminen vaatii lukijalta paljon: lukukokemus on paikoin kirjoitustyylin vaikeaselkoisuuden ja runsaiden yksityiskohtien vuoksi työläs, mutta toisaalta kirja palkitsee lukijan oivalluksilla eri musiikinlajeihin kytkeytyvistä myyteistä ja niiden taustalla vaikuttavista valtarakenteista.

 

Artikkeli

Inka Rantakallio: "Femcees Finland, NiceRap ja vastatilojen voima: Suomiräpin naisten vertaisverkostojen historiaa". Etnomusikologian vuosikirja 33 (2021). https://doi.org/10.23985/evk.103019

Inka Rantakallion artikkeli käsittelee suomiräppiä uudesta, vertaisverkostojen ja vastatilojen näkökulmasta. Hänen lähtökohtanaan on räppäävien naisten näkymättömyys niin valtavirtasuosiossa kuin aiemmassa tutkimuskirjallisuudessakin, joten hän lähestyy aihetta aktivistisen esilläpitotutkimuksen ja feministisen kompensatorisen tutkimuksen teorioin.

Artikkeli avaa ja kartoittaa erinomaisesti ilmeistä katvealuetta muuten moninaisen tutkimuksellisen kiinnostuksen kohteena olleen suomiräpin tarkastelussa. Loogisesti rakennetun artikkelin argumentit ovat selkeitä ja perusteltuja, ja siinä käytetyt, osittain juuri tätä tutkimusta varten tuotetut, aineistot ovat monipuolisia. Tekstistä paistaa läpi kirjoittajan perusteellinen asiantuntemus ja sisäpiiriläisyys, mutta samalla se on kirjoitettu myös asiaan perehtymättömälle lukijalle ymmärrettävään muotoon. Aito, syvällinen kiinnostus ja intohimo tutkittavaa aihetta kohtaan ovat niin ikään meriitti tälle artikkelille.

 

Audiovisuaalinen teos

Siboné Oroza & Antti Nordin: "When I'm on stage, I rule" (2022)

Siboné Orozan ja Antti Nordinin dokumenttielokuvan aiheena ovat bolivialaiset cholita-yhtyeet, joita hallitsevat alkuperäiskansaan kuuluvat nuoret naislaulajat. Elokuva pohjautuu Siboné Orozan väitöskirjatyötä varten kuvattuihin, ilmeisen laajoihin aineistoihin, erityisesti artistien haastatteluihin ja live-esitysten taltiointeihin.

Dokumenttielokuva lähestyy aihettaan monipuolisten Boliviassa kuvattujen aineistojen pohjalta niin, että cholita-laulajien ja muiden keskeisten toimijoiden omat näkökulmat ovat elokuvan keskiössä. Katsoja tuntee pääsevänsä lähelle esiintyjiä haastattelujen ja niissä esiin tulevien näkökulmien kautta. Myös musiikkiesitykset on kuvattu ja äänitetty elävästi. Lisäksi musiikkiin liittyvä materiaalinen kulttuuri, kuten pukeutumisen merkitys cholita-artistien esiintymisissä, tulee elokuvassa vahvasti esille. Bolivian koloniaalisen historian käsittely visuaalisesti animaation muodossa on toimiva ratkaisu.