Suomen etnomusikologisen seuran ja Suomen musiikkitieteellisen seuran pro gradu -palkintotyöryhmä on valinnut musiikintutkimuksen vuoden 2019 parhaaksi pro graduksi Juho Hännisen opinnäytteen The Four Stages of a DIY Career: The Life Courses and Careers of Youth Culture Practitioners from Lepakkoluola and the Helsinki Scene of the Early 1980s (Helsingin yliopisto). Populaarikulttuurin- ja musiikintutkimusta, elämänkulkuanalyysia ja muistitiedon tutkimusta yhdistävä tutkielma selvittää viiden henkilön haastatteluiden kautta, miten nuorisokulttuuriin osallistuminen voi muodostua elämänikäiseksi DIY-työuraksi (”tee se itse” -uraksi) nuorisokulttuurin ja muun kulttuurin tuottamisen parissa. Ehdokkaita parhaaksi pro gradu -tutkielmaksi saapui yhteensä viisi Helsingin, Jyväskylän ja Turun yliopistoista. Kaikki työt olivat korkeatasoisia.
Palkintoperusteluissaan työryhmä toteaa: ”Hännisen pro gradu on perinpohjainen ja tieteellisesti poikkeuksellisen kypsä tutkielma, joka ammentaa monipuolisesta, erinomaisesti hallitusta teoriapohjasta ja metodologiasta. Nuorikulttuurissa toimimiseen liittyvien DIY-urien tutkimus on aiheena tieteellisesti uusi ja yhteiskunnallisesti merkittävä niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Työn tutkimuskysymykset ovat selkeät, ja niitä käsitellään johdonmukaisesti läpi tutkielman. Analyysi yhdistää teorian ja empiirisen haastatteluaineiston sulavasti, samoin laadullisen ja määrällisen datan. Analyysissa esiin nousevat DIY-urien vaiheet ja piirteet ovat uskottavia, ja tutkimusaineistoa eritellään syvällisesti tavalla, joka antaa tilaa sekä yksilölliselle vaihtelulle että tutkittavan ilmiön yleisemmille piirteille. Hännisen käyttämä kieli on selkeää ja vivahteikasta, mitä voi pitää erityisen ansiokkaana, koska työn toteutuskieli on englanti. Tulevaisuudessa tutkimusta olisi hedelmällistä laajentaa koskemaan eri sukupuolia edustavia DIY uran rakentajia; nyt kaikki tutkittavat ovat miespuolisia. Kaiken kaikkiaan Hännisen tutkielma on vaikuttava ja ajankohtaiseen ilmiöön tarttuva kokonaisuus, joka osoittaa vahvaa kykyä itsenäiseen tieteelliseen työhön ja reflektioon ja jonka tulokset ovat kansainvälisestikin uraauurtavia.”
Lisäksi työryhmä haluaa muistaa kunniamaininnalla Hanna-Mari Riihimäen tutkielmaa Audiovisuaalinen analyysi vaihtoehtoisten feminiinisyyksien esityksistä Alman ”Dye my hair” ja ”Cowboy” -popmusiikkivideoilla (Turun yliopisto) ja Teemu Vakkilaisen työtä Harmonian tonaaliset muodot länsimaisessa populaarimusiikissa vuosina 1960–2019 (Helsingin yliopisto). Molemmat tutkielmat edistävät ansiokkaasti musiikintutkimuksen keskusteluja ajankohtaisilla aiheillaan ja suhteessa edustamiinsa tutkimussuuntauksiin.
torstai 26. maaliskuuta 2020
torstai 20. helmikuuta 2020
Matka-avustukset musiikintutkijoiden symposiumiin jäsenille
Suomen etnomusikologinen seura (SES) myöntää enintään 150 €:n suuruisia matka-avustuksia Suomen musiikintutkijoiden symposiumissa Turussa 18.–20.3.2020 esitelmöiville jäsenilleen. Jäsenyyden pitää olla voimassa jo matka-apurahaa hakiessa. Avustukset maksetaan jälkikäteen matkalaskua ja tositteita vastaan. Avustuspäätöksissä etusijalle asetetaan perustutkinto-opiskelijat, jatko-opiskelijat ja uudet jäsenet, tässä järjestyksessä.
Avustuksen hakijoita pyydetään toimittamaan vapaamuotoinen, noin 300 sanan mittainen hakemus sähköpostilla SES:n hallitukselle osoitteeseen info(a)etnomusikologia.fi viimeistään 1.3.2020. Hakemuksen voi tehdä suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Hakemuksen tulee sisältää lyhyt kuvaus hakijasta ja tieto, onko kyse (jatko-)opiskelijasta tai seuran uudesta jäsenestä. Hakemukseen pyydetään liittämään hakijan esitelmän abstrakti sekä kustannusarvio ja selvitys muusta käytettävissä olevasta rahoituksesta. Hakijoita pyydetään toimittamaan hakemusteksti liitteineen yhtenä tiedostona. Hakemuksen arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota esitelmäehdotuksen laatuun ja etnomusikologiseen sisältöön. Päätöksistä ilmoitetaan viimeistään 6.3.2020.
Seuran myöntämien matka-avustusten kokonaismäärä tulee riippumaan symposiumin taloudellisesta tuloksesta. Avustuksen saajien edellytetään toimittavan matkakululaskun mukana lyhyt palaute symposiumin annista. Palautetta voidaan käyttää osana SES:n toiminnan julkisia kuvauksia, esimerkiksi seuran nettisivuilla ja Musiikin suunta -lehdessä.
maanantai 10. helmikuuta 2020
Katsaus etnomusikologian tilaan Suomessa
Etnomusikologisen seuran tuore puheenjohtaja Elina Seye on kirjoittanut seuran Musiikin suunta -lehteen katsauksen suomalaisen etnomusikologian nykytilaan erityisesti etnomusikologian opiskelumahdollisuuksien näkökulmasta.
Tilanne suomalaisissa yliopistoissa on tällä hetkellä niin etnomusikologian ja musiikkitieteen kuin kaikkien muidenkin pienten alojen kannalta hankala, kun oppiaineita on yhdistelty osaksi monialaisia koulutusohjelmia. Siksi Suomen etnomusikologisen seuran kaltaiset kansalliset verkostot, kuten myös vastaavat kansainväliset verkostot, ovat aiempaakin keskeisemmässä roolissa pienten tieteenalojen ylläpitämisessä ja alan tutkijoiden tukijoina.
Tilanne suomalaisissa yliopistoissa on tällä hetkellä niin etnomusikologian ja musiikkitieteen kuin kaikkien muidenkin pienten alojen kannalta hankala, kun oppiaineita on yhdistelty osaksi monialaisia koulutusohjelmia. Siksi Suomen etnomusikologisen seuran kaltaiset kansalliset verkostot, kuten myös vastaavat kansainväliset verkostot, ovat aiempaakin keskeisemmässä roolissa pienten tieteenalojen ylläpitämisessä ja alan tutkijoiden tukijoina.
torstai 16. tammikuuta 2020
Bruno Nettl in memoriam
Etnomusikologista yhteisöä kohtasi suru-uutinen toissapäivänä, kun Bruno Nettl kuoli. Nettl oli yksi alan tunnetuimmista tutkijoista ja The Study of Ethnomusicology -kirja on ollut päivitettyine painoksineen ahkerassa käytössä myös Suomessa. (Ks. kotiyliopistonsa uutinen.)
keskiviikko 15. tammikuuta 2020
Julkaisutiedote: Antti-Ville Kärjä, Alkusoittoja (2020)
Julkaisutiedote 15.1.2020
Alkusoittoja. Musiikin menneisyydet monikulttuurisessa Suomessa.
Antti-Ville Kärjä
Suomen etnomusikologisen seuran julkaisuja 23, Helsinki 2020 (ISBN 978-952-99945-2-6 nid., ISBN 978-952-99945-3-3 pdf., ISSN 0785-2746). 242 s.
Suomalaisen musiikin historia ei ole sama kuin musiikin historia Suomessa. Musiikin historia ei myöskään ole harmitonta tarinointia, vaan musiikin menneisyyttä koskevat tulkinnat kertovat kulloisistakin kulttuurisista valtasuhteista. Kirjassa näitä suhteita tarkastellaan suhteessa taidemusiikin orientalismiin, reggaen ja rapin rodullistamiseen sekä rasismin perintöön suomalaisessa musiikissa.
Teoksen kirjoittaja Antti-Ville Kärjä on kulttuurisen musiikintutkimuksen professori Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.
Lisätietoja:
Painettua kirjaa on saatavilla seuraavilta tahoilta:
Tiedekirja https://www.tiedekirja.fi
Kirjastopalvelu https://www.kirjastopalvelu.fi
Teoksen kirjakauppahinta on 25 euroa. SES myy kirjaa jäsenilleen ja perustutkinto-opiskelijoille hintaan 20 euroa (sis. postikulut). Tilaa kirja ottamalla yhteyttä seuran sihteeriin info@etnomusikologia.fi.
Kirjan sähköinen versio ilmestyy vuoden 2020 aikana Musiikkiarkiston open access -palvelussa.
torstai 24. lokakuuta 2019
syyskokous 2019
Kutsu
Suomen etnomusikologinen seura ry:n sääntömääräinen syyskokous
28.11.2019 klo 19
Rauhanasema, Veturitori 3, Helsinki
Asialista
1. Avataan kokous.
2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, pöytäkirjan pitäjä ja pöytäkirjan tarkastajat.
3. Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus.
4. Päätetään jäsenmaksun suuruudesta seuraavalle kalenterivuodelle.
5. Valitaan seuralle puheenjohtaja, hallituksen jäsenet sekä varajäsenet.
6. Vahvistetaan seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio.
7. Käsitellään muut hallituksen kokoukselle esittämät asiat.
8. Käsitellään asiat, jotka joku seuran jäsen on kirjallisesti vähintään 14 päivää ennen kokousta hallitukselle esittänyt kokouksessa käsiteltäväksi.
9. Päätetään kokous.
Tervetuloa!
Vuoden 2020 toimintasuunnitelma ja talousarvio (kohta 6) sekä hallituksen kokoukselle esittämä sääntömuutos (kohta 7) ovat saatavilla edellä olevista linkeistä (ja erikseen pyydettäessä).
Suomen etnomusikologinen seura ry:n sääntömääräinen syyskokous
28.11.2019 klo 19
Rauhanasema, Veturitori 3, Helsinki
Asialista
1. Avataan kokous.
2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, pöytäkirjan pitäjä ja pöytäkirjan tarkastajat.
3. Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus.
4. Päätetään jäsenmaksun suuruudesta seuraavalle kalenterivuodelle.
5. Valitaan seuralle puheenjohtaja, hallituksen jäsenet sekä varajäsenet.
6. Vahvistetaan seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio.
7. Käsitellään muut hallituksen kokoukselle esittämät asiat.
8. Käsitellään asiat, jotka joku seuran jäsen on kirjallisesti vähintään 14 päivää ennen kokousta hallitukselle esittänyt kokouksessa käsiteltäväksi.
9. Päätetään kokous.
Tervetuloa!
Vuoden 2020 toimintasuunnitelma ja talousarvio (kohta 6) sekä hallituksen kokoukselle esittämä sääntömuutos (kohta 7) ovat saatavilla edellä olevista linkeistä (ja erikseen pyydettäessä).
Taiteentutkimuksen ja kulttuuritieteiden etiikka -seminaarin ohjelma 4.11.2019
"Taiteentutkimuksen ja kulttuuritieteiden etiikka" -seminaari
4.11.2019 Tieteiden talo, sali 505 (Kirkkokatu 6, Helsinki)
Ohjelma
(puheenvuorojen tiivistelmät)
10:00 Avaus
10:15 Iina Kohonen (Tutkimuseettinen neuvottelukunta): "Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja muita TENKin ohjeita ja suosituksia"
10:45 Heidi Partti (Taideyliopisto): "Tutkimuseettisten kysymysten äärellä Taideyliopistossa"
11:15 Ano Sirppiniemi (Teosto): Musiikin tekijänoikeudet ja musiikin käyttöön liittyvät tietoaineistot tutkimuskäytössä
11:45 Lounas
13:00 Mikko Ojanen (Helsingin yliopisto): "Avoin tiede, julkaisut ja tutkimusaineistot"
13:30 Juha Henriksson (Musiikkiarkisto): "Tietosuoja ja arkistointi"
14:00 Marjo Suominen (Helsingin yliopisto): "Tutkimuseettisiä historiallisen musiikintutkimuksen ongelmakohtia luotettavuuden ja tekijyyden näkökulmista"
14:30 Tauko
15:00 Anna Anttila (Nuoriso- ja lapsuudentutkimuksen tutkimuseettisen toimikunnan vpj.): "Eettiset kysymykset lasten- ja nuorisokulttuurien tutkimuksessa"
15:30 Annukka Hirvasvuopio-Laiti (Sámi Musihkkaakademiija): "Saamelaismusiikin opetus ja siihen liittyvät eettiset kysymykset"
16:00 Tauko
16:30 Taija Kaarlenkaski & Annika Lonkila (Itä-Suomen yliopisto): "Tutkimusetiikka, toimijuus ja valtasuhteet: ajatuksia monilajisen etnografian eettisistä kysymyksistä"
17:00 Sini Mononen & Kaarina Kilpiö (Tutkimusyhdistys Suoni ry): "Aktivistinen musiikintutkimus – yhteistyötä, verkostoja ja uusia avauksia"
17:30 Loppukeskustelu
Seminaari toteutetaan yhteistyössä Suomen Kansantietouden Tutkijain Seuran kanssa ja se on maksuton.
4.11.2019 Tieteiden talo, sali 505 (Kirkkokatu 6, Helsinki)
Ohjelma
(puheenvuorojen tiivistelmät)
10:00 Avaus
10:15 Iina Kohonen (Tutkimuseettinen neuvottelukunta): "Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja muita TENKin ohjeita ja suosituksia"
10:45 Heidi Partti (Taideyliopisto): "Tutkimuseettisten kysymysten äärellä Taideyliopistossa"
11:15 Ano Sirppiniemi (Teosto): Musiikin tekijänoikeudet ja musiikin käyttöön liittyvät tietoaineistot tutkimuskäytössä
11:45 Lounas
13:00 Mikko Ojanen (Helsingin yliopisto): "Avoin tiede, julkaisut ja tutkimusaineistot"
13:30 Juha Henriksson (Musiikkiarkisto): "Tietosuoja ja arkistointi"
14:00 Marjo Suominen (Helsingin yliopisto): "Tutkimuseettisiä historiallisen musiikintutkimuksen ongelmakohtia luotettavuuden ja tekijyyden näkökulmista"
14:30 Tauko
15:00 Anna Anttila (Nuoriso- ja lapsuudentutkimuksen tutkimuseettisen toimikunnan vpj.): "Eettiset kysymykset lasten- ja nuorisokulttuurien tutkimuksessa"
15:30 Annukka Hirvasvuopio-Laiti (Sámi Musihkkaakademiija): "Saamelaismusiikin opetus ja siihen liittyvät eettiset kysymykset"
16:00 Tauko
16:30 Taija Kaarlenkaski & Annika Lonkila (Itä-Suomen yliopisto): "Tutkimusetiikka, toimijuus ja valtasuhteet: ajatuksia monilajisen etnografian eettisistä kysymyksistä"
17:00 Sini Mononen & Kaarina Kilpiö (Tutkimusyhdistys Suoni ry): "Aktivistinen musiikintutkimus – yhteistyötä, verkostoja ja uusia avauksia"
17:30 Loppukeskustelu
Seminaari toteutetaan yhteistyössä Suomen Kansantietouden Tutkijain Seuran kanssa ja se on maksuton.
keskiviikko 15. toukokuuta 2019
Musiikintutkimuksen vuoden 2019 gradupalkinto: Arttu Kuoppa
Suomen musiikkitieteellisen seuran ja Suomen etnomusikologisen seuran palkintotyöryhmä on valinnut musiikintutkimuksen vuoden 2018 parhaaksi pro gradu -työksi Arttu Kuopan musiikin suoratoistopalveluiden suosittelujärjestelmiä koskevan tutkielman Recommended by Algorithm. Relevance, Affordances and Agency of Music Recommender Systems (Tampereen yliopisto). Voittaja julkistettiin Suomen musiikintutkijoiden 23. valtakunnallisessa symposiumissa Helsingissä maaliskuussa 2019. Palkintoehdokkaita parhaaksi pro gradu -työksi saapui yhteensä yhdeksän Helsingin, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistoista. Kaikki työt olivat tasokkaita.
Perusteluissaan palkintotyöryhmä toteaa, että ”Kuopan tutkimuksessa on syvällinen ja teoreettisesti onnistunut posthumanistinen kehys, ja työssä lähestytään tuoreella tavalla ihmisen ja teknologian välisiä arkipäivän yhteenkietoutumia. Työn aihe on kiinnostava, omintakeinen ja yhteiskunnallisesti merkittävä, ja sen tutkimuskysymykset ovat selkeät. Kysymyksiä käsitellään johdonmukaisesti työn edetessä, ja teksti on refleksiivistä ja tarkkanäköistä. Kuopan käyttämä kieli on kirkasta ja sujuvaa, ja kautta linjan tekstin ote on tutkimuksellinen. Metodologisesti työ on ansiokas, ja tutkimus on kansainvälisestikin uraauurtava.”
Lisäksi työryhmä haluaa muistaa kunniamaininnalla Oili Paaskosken työtä Mahdollisimman aito. Eronteon diskurssit suomalaisten vaihtoehtomuusikoiden puheessa (Helsingin yliopisto) sekä Anna Ramstedtin tutkielmaa Soiva sukupuoli. Sukupuoli, ruumiillisuus ja seksuaalisuus kolmen naispianistin kokemana (Helsingin yliopisto). Molemmat tutkimukset osallistuvat ansiokkaasti musiikintutkimukselliseen keskusteluun tuoreesta näkökulmasta.
Perusteluissaan palkintotyöryhmä toteaa, että ”Kuopan tutkimuksessa on syvällinen ja teoreettisesti onnistunut posthumanistinen kehys, ja työssä lähestytään tuoreella tavalla ihmisen ja teknologian välisiä arkipäivän yhteenkietoutumia. Työn aihe on kiinnostava, omintakeinen ja yhteiskunnallisesti merkittävä, ja sen tutkimuskysymykset ovat selkeät. Kysymyksiä käsitellään johdonmukaisesti työn edetessä, ja teksti on refleksiivistä ja tarkkanäköistä. Kuopan käyttämä kieli on kirkasta ja sujuvaa, ja kautta linjan tekstin ote on tutkimuksellinen. Metodologisesti työ on ansiokas, ja tutkimus on kansainvälisestikin uraauurtava.”
Lisäksi työryhmä haluaa muistaa kunniamaininnalla Oili Paaskosken työtä Mahdollisimman aito. Eronteon diskurssit suomalaisten vaihtoehtomuusikoiden puheessa (Helsingin yliopisto) sekä Anna Ramstedtin tutkielmaa Soiva sukupuoli. Sukupuoli, ruumiillisuus ja seksuaalisuus kolmen naispianistin kokemana (Helsingin yliopisto). Molemmat tutkimukset osallistuvat ansiokkaasti musiikintutkimukselliseen keskusteluun tuoreesta näkökulmasta.
Arttu Kuopan pro gradu -tutkielma on luettavissa osoitteessa
maanantai 11. maaliskuuta 2019
KUTSU
Tervetuloa Suomen etnomusikologinen seura ry:n sääntömääräiseen kevätkokoukseen!
Paikka: Sibelius-Akatemia, T-talo, huone 232, Töölönkatu 28, Helsinki
Aika: 28.3.2019 klo 17:30
Asialista:
1. Avataan kokous.
2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, pöytäkirjan pitäjä ja pöytäkirjan tarkastajat.
3. Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus.
4. Esitetään seuran vuosikertomus, tilit ja toiminnantarkastajien lausunto sekä tilinpäätös.
5. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle.
6. Valitaan yksi tai kaksi tilin- tai toiminnantarkastajaa varahenkilöineen tarkistamaan kuluvan vuoden hallintoa ja tilejä.
7. Käsitellään muut hallituksen kokoukselle esittämät asiat.
8. Käsitellään asiat, jotka joku seuran jäsen on kirjallisesti vähintään 14 päivää ennen kokousta hallitukselle esittänyt kokouksessa käsiteltäväksi.
9. Päätetään kokous.
Kohdassa 3 käsiteltävät asiakirjat ovat saatavilla osoitteessa
sekä erikseen pyydettäessä.
Antti-Ville Kärjä
Suomen etnomusikologinen seura ry:n puheenjohtaja
sunnuntai 3. maaliskuuta 2019
Pekka Jalkasen merkkiteos jazzmurroksesta jälleen saatavilla
Musiikintutkija Pekka Jalkasen teos Alaska, Bombay ja Billy Boy on julkaistu vapaana verkkokirjana. Jalkasen tutkimus jazzkulttuurin murroksesta 1920-luvun Helsingissä ilmestyi alkujaan vuonna 1989.
Musiikkianalyysia, kulttuurianalyysia ja historiantutkimusta yhdistelevä kirja on kuulunut suomalaisten musiikintutkijoiden suosituimpiin lähteisiin. Loppuunmyydystä teoksesta on jo pitkään toivottu uutta painosta.
Jalkanen tutkii väitöskirjassaan 1920-luvun Helsingin salonkiorkestereita, torvisoittokuntia ja jazzkokoonpanoja. Hän analysoi niin muusikon ammattia kuin musiikillisia tyylejä. Suurena juonteena teoksessa kulkee afrikkalaisamerikkalaisen rytmimusiikin ja eurooppalais-suomalaisen perinteen kohtaaminen, "akkulturaatiotapahtuma".
Kirjan alkuperäinen kustantaja Suomen etnomusikologinen seura on julkaissut säännöllisesti kulttuuriseen musiikintutkimukseen liittyviä teoksia. Verkkokirjan julkaisemisesta vastaa Musiikkiarkisto. Sen "vapaasti verkossa" -sivuilla on viime vuosina uudelleenjulkaistu useita musiikin historiaa käsitteleviä tutkimuksia.
Pekka Jalkanen: Alaska, Bombay ja Billy Boy – Jazzkulttuurin murros 1920-luvun Helsingissä. Suomen etnomusikologisen seuran julkaisuja 2, Helsinki 1989. E-kirja: Musiikkiarkisto, Helsinki 2019.
Lisätietoja: info@musiikkiarkisto.fi, info@etnomusikologia.fi
Musiikintutkija Pekka Jalkasen teos Alaska, Bombay ja Billy Boy on julkaistu vapaana verkkokirjana. Jalkasen tutkimus jazzkulttuurin murroksesta 1920-luvun Helsingissä ilmestyi alkujaan vuonna 1989.
Musiikkianalyysia, kulttuurianalyysia ja historiantutkimusta yhdistelevä kirja on kuulunut suomalaisten musiikintutkijoiden suosituimpiin lähteisiin. Loppuunmyydystä teoksesta on jo pitkään toivottu uutta painosta.
Jalkanen tutkii väitöskirjassaan 1920-luvun Helsingin salonkiorkestereita, torvisoittokuntia ja jazzkokoonpanoja. Hän analysoi niin muusikon ammattia kuin musiikillisia tyylejä. Suurena juonteena teoksessa kulkee afrikkalaisamerikkalaisen rytmimusiikin ja eurooppalais-suomalaisen perinteen kohtaaminen, "akkulturaatiotapahtuma".
Kirjan alkuperäinen kustantaja Suomen etnomusikologinen seura on julkaissut säännöllisesti kulttuuriseen musiikintutkimukseen liittyviä teoksia. Verkkokirjan julkaisemisesta vastaa Musiikkiarkisto. Sen "vapaasti verkossa" -sivuilla on viime vuosina uudelleenjulkaistu useita musiikin historiaa käsitteleviä tutkimuksia.
Pekka Jalkanen: Alaska, Bombay ja Billy Boy – Jazzkulttuurin murros 1920-luvun Helsingissä. Suomen etnomusikologisen seuran julkaisuja 2, Helsinki 1989. E-kirja: Musiikkiarkisto, Helsinki 2019.
Lisätietoja: info@musiikkiarkisto.fi, info@etnomusikologia.fi
tiistai 18. joulukuuta 2018
Puheenjohtajan tervehdys
Arvoisat Suomen etnomusikologisen seuran jäsenet!
Seuran 45. toimintavuosi lähenee loppuaan ja seuraava alkuaan. Vuosi on ollut vaiheikas varsinkin tapahtumisen suhteen. Sen lisäksi, että seura oli aktiivinen osapuoli vuotuisen musiikintutkijoiden symposiumin järjestelyissä maaliskuussa, toukokuussa järjestettiin päiväseminaari aiheella ”Valkoinen akatemia, vähemmistökulttuurit ja musiikki” sekä marraskuussa kansainvälinen konferenssi otsakkeella ”Music and the Sacred”. Yhteistyö oli näissä voimaa: edellinen perustui aktivistiryhmä Ruskeiden Tyttöjen aloitteiseen ja muina kanssajärjestäjinä olivat Kulttuurintutkimuksen seura, Maailman musiikin keskus sekä Tutkimusyhteisö Suoni. Jälkimmäisessä yhteistyökumppanina oli Hymnologian ja liturgiikan tutkimuksen seura.
Ympäristötietoinen etnomusikologi saattoi tapahtumiin osallistuessaan havahtua siihen, että kaikki järjestettiin Helsingissä. Tämä ei suinkaan ole seuran tavoitteiden eikä tarkkaan ottaen edes sääntöjen mukaista, ja seuran hallitus onkin avoin ajatuksille ja aloitteille etnomusikologisten tapahtumien järjestämisestä eri puolilla Suomea. Lieventävänä asianhaarana todettakoon, että seura tuki professori Simon Frithin huhtikuista vierailua Suomeen hänen Tampereen ekskursionsa osalta. Joka tapauksessa siitä on jo vuosia ellei peräti kymmeniä, kun seuran jäsenistö on kokoontunut Seinäjokea pohjoisempana, ja henkilökohtaisesti soisin vielä jokin päivä näkeväni, kuulevani ja kokevani Suomen etnomusikologien ajatustenvaihtoa Pohjoiskalotin alueellakin.
Kysymys suomalaisen – ja Suomen – etnomusikologian maantieteellisistä suhteista on oleellinen sekä yleisten yhteiskunnallisten että erityisesti tiedepoliittisten muutosten ja linjausten takia. Toukokuun päiväseminaari kytkeytyi osaltaan viimeaikaiseen keskusteluun ”valkoisen pelastajan syndroomasta”, johon useat tieteelliset seurat ja kansalaisjärjestöt osallistuivat julkisin kannanotoin ja haastein. Omaa surullista kieltään etnomusikologian – tai kulttuurisen musiikintutkimuksen – marginaalisesta asemasta kertoo se, että seuraa ei tähän keskusteluun haastettu. Seuran hallituksessa asiaa puitiin pariinkin otteeseen, ja julkinen kannanotto keskusteluun on tässä: seura pitää ehdottoman aiheellisena mainitun syndrooman haastamista, ottaen huomioon viime vuosien muuttoliikkeen sekä siihen liittyvän lisääntyvän kansallismielisen vihamielisyyden ja suoranaisen vainoharhan. Samassa yhteydessä seura haluaa kannustaa myös samaisen oireyhtymän (oppi)historiallisten ulottuvuuksien tarkasteluun, lähtökohtana vaikkapa Alan Merriamin pohdinnat etnomusikologeista ”pelastavina ritareina valkoisissa haarniskoissaan” jo 1960-luvun alussa. Tarkastelua voi hyvällä syyllä jatkaa pohtimalla esimerkiksi alan ”klassikkojen” ja muun etnomusikologisen kirjallisuuden ”valkoisuutta”, puhumattakaan etnomusikologeiksi suoraan tai välillisesti identifioituvien tutkijoiden etnisestä taustasta. Sikäli kun jokainen Etnomusikologian vuosikirjaan kirjoittava henkilö edustaa etnomusikologiaa sen suomalaisessa mutaatiossaan, on tieteenala 99 %:sesti ”valkoinen” – poikkeuksina yksittäiset aasialaistaustaiset kirjoittajat (vol. 1, 9, 27). Muutamat itäisen Euroopan alueelta kotoisin olevat kirjoittajat (vol. 3–5, 10–13, 23, 25) toki tarjoavat lisämahdollisuuksia Suomen etnomusikologian etnis-identiteettipoliittiseen mietintään, mikäli tällaiseen varsin karkeaan luokitteluun perustuvaan selvittelyyn tuntee tarvetta.
Helppo selitys tilanteeseen on historiallinen: sekä Suomessa että muualla maailmassa etnomusikologia osana moderneja tieteenaloja on ollut etupäässä vaaleaihoisten länsimaisten (mies)tutkijoiden temmellyskenttä, ja Suomessa ulkomaalaisperäisen väestön osa on edelleen erittäin alhainen verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Tästä huolimatta en ole voinut välttyä vaikutelmalta, että maahanmuuttajataustaisten perustutkinto-opiskelijoiden osuus etnomusikologiassa ja musiikintutkimuksessa yleisemminkin on selvästi pienempi kuin yhteiskuntatieteissä, taiteen korkeakoulutuksesta puhumattakaan. Epäilenkin vahvasti, että syynä on musiikin- ja taiteentutkimuksen kaanonkeskeisyys: opetuksen lähtökohtana on ”kansallinen perinne” ja (länsimaisen) taiteen historia ympäröivän yhteiskunnallisen todellisuuden sijaan. En kiistä musiikin menneisyyttä koskevan tiedon tähdellisyyttä nykyhetken musiikillisten käytäntöjen tarkastelussa, mutta mikäli painopiste siirrettäisiin nykyhetkeen, musiikin- ja taiteentutkimuksesta saattaisi tulla houkuttelevampi entistä monimuotoisemmalle opiskelijajoukolle. Dahlströmit ja Heiniöt ja Jalkaset ja Kurkelat ja Pajamot ja Salmenhaarat ja Tuppuraiset ynnä muut tankanneen opiskelijan saattaa olla hankala sijoittaa sattumanvarainen kadunkulmassa djembeään soittava sierraleonelainen reggaemuusikko osaksi Suomen musiikin historiaa, mutta siinäpä tuo kaveri vain on. Ja se, että hän on siinä, tarjoaa omat väylänsä pohtia Suomen musiikin menneisyyttä kaikkine mahdollisine yhteiskunnallis-kulttuuris-poliittisine ulottuvuuksineen.
Kysymykset valkoisista kaanoneista ja tutkintovaatimuksista ovat ajankohtaisia yliopistojen yksikköuudistustenkin takia. Helsingissä ja Tampereella, noissa kotimaisen etnomusikologian kehdoissa, musiikkitiede ja musiikintutkimus ovat osa suurempia ja nykylinjausten mukaisia elinvoimaisempia yksiköitä. Lisäksi enteitä on siitä, että professori Pirkko Moisalan siirryttyä vastikään eläkkeelle Helsingin yliopistosta ”etnomusikologia” oppiala- tai tutkimussuuntausnimikkeenä on häviämässä Suomen yliopistoista entistä nopeammin. Toki tässä yhteydessä on hyvä pitää mielessä ”etno”-etuliitteeseen liittyvät jännitteet, etenkin mikäli painopiste on ”soveliaissa” musiikinlajeissa eikä metodologiassa, mutta niinpä vain esimerkiksi kansatiede on englanninkielisessä muodossaan ”eurooppalaista etnologiaa” Helsingin ja Turun yliopistoissa. Jyväskylässä – suomenkielisen koulutuksen kehdossa – oppiaineen suomenkielinen nimi puolestaan on kuin onkin ”etnologia”. Täten ongelman ytimessä ovat ensisijaisesti yliopistopoliittiset linjaukset sekä valtiollisella että yksittäisten tiedekuntien tasolla, puhumattakaan musiikintutkimuksen yksiköiden omista sisäisistä valtasuhteista ja suoranaisista akateemisen nepotismin muodoista.
Oli miten oli, sikäli kun musiikkitiede on kärsinyt epäselvästä asemastaan eräänlaisena välietappina muusikon tai säveltäjän urasta haaveileville opiskelijoille, on ahdinko viime vuosina vain voimistunut sitä mukaa kun musiikintutkimuksen oppiaineet sulautuvat osaksi taiteen-, kulttuurin- ja mediatutkimuksellisia kokonaisuuksia. Toki tällaisilla poikkitieteisillä uudelleenjärjestelyillä on etunsa, eikä etnomusikologeilla luulisi olevan vaikeuksia niiden ymmärtämisessä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että musiikkiin suhtaudutaan edelleen omalakisena kummajaisena muiden oppiaineiden joukossa – ja toki musiikintutkimuksenkin piiristä löytyy niitä, joiden mielestä kaikki musiikillisen ymmärryksen ja toiminnan muodot eivät ole tasa-arvoisia tai edes tasapuolisen kiinnostavia tutkimusaiheina. Keskeinen haaste siis on, miten vakuuttaa laajempi kulttuurin-, median- ja taiteentutkimuksen yhteisö musiikin käyttökelpoisuudesta yhteiskunnallisiin ilmiöihin kohdistuvan tutkimuksen lähtökohtana. Yksi ratkaisu tilanteeseen voisi olla se, että musiikintutkimusta ryhdytään järjestelmällisesti markkinoimaan yliopisto-opinnoista kiinnostuneille abiturienteille muuallakin kuin musiikkilukioissa.
Suomen etnomusikologian tulevaisuus, sikäli kun sen mittarina (!) voi käyttää Suomen etnomusikologisen seuran toimintaa, onkin jedimestari Yodaa mukaillakseni liikkuvaista sorttia ja siksi hankalasti hahmotettavissa. Seuran taloudellinen tilanne on vuoden takaisesta kielteisestä yleisavustuspäätöksestä huolimatta tasapainossa, ja erityisesti julkaisuihin liittyvät perustoiminnot pystytään hoitamaan jäsenmaksujen ja julkaisutukien avulla. Samalla otankin vapauden muistuttaa arvon jäsenistöä jälleen kerran jäsenmaksujen tärkeydestä: älypuhelinten aikakaudella on vaivatonta asettaa itselleen muistutus asiasta vaikkapa jo vuoden ensimmäiselle pankki- tai palkkapäivälle, torkkuhälytyksellä jopa. Seuran hallitus tiedostaa erittäin hyvin, että seuran jäsenyys on nykyisellä neoliberaalin avoimen tieteen ja verkkojulkaisemisen aikakaudella paljolti kannatusjäsenyyttä, mutta konkreettisia jäsenetuja pyritään kehittämään jatkossa muun muassa jäsenistölle maksuttomien tapahtumien sekä vain jäsenille tarkoitettujen palkintojen tai avustusten muodossa.
Hyvää talvipäivänseisausta mahdollisine lievejuhlineen ja onnellista uutta vuotta toivottaen,
Suomen etnomusikologisen seuran hallituksen puolesta,
Antti-Ville Kärjä
Suomen etnomusikologisen seuran puheenjohtaja
KUTSU: Seuran ylimääräinen vuosikokous 10.1.2019 klo 15:30, Helsinki
KUTSU
Arvon jäsenistö!
Tervetuloa Suomen etnomusikologinen seura ry:n ylimääräiseen vuosikokoukseen!
Paikka: Topelia, huone C212, Unioninkatu 38, Helsinki.
Aika: 10.1.2019 klo 15:30.
Asialista:
1. Avataan kokous.
2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, pöytäkirjan pitäjä ja pöytäkirjan tarkastajat.
3. Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus.
4. Valitaan yksi seuran hallituksen jäsen.
5. Käsitellään muut hallituksen kokoukselle esittämät asiat.
6. Käsitellään asiat, jotka joku seuran jäsen on kirjallisesti vähintään 14 päivää ennen kokousta hallitukselle esittänyt kokouksessa käsiteltäväksi.
7. Päätetään kokous.
Arvon jäsenistö!
Tervetuloa Suomen etnomusikologinen seura ry:n ylimääräiseen vuosikokoukseen!
Paikka: Topelia, huone C212, Unioninkatu 38, Helsinki.
Aika: 10.1.2019 klo 15:30.
Asialista:
1. Avataan kokous.
2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, pöytäkirjan pitäjä ja pöytäkirjan tarkastajat.
3. Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus.
4. Valitaan yksi seuran hallituksen jäsen.
5. Käsitellään muut hallituksen kokoukselle esittämät asiat.
6. Käsitellään asiat, jotka joku seuran jäsen on kirjallisesti vähintään 14 päivää ennen kokousta hallitukselle esittänyt kokouksessa käsiteltäväksi.
7. Päätetään kokous.
lauantai 26. toukokuuta 2018
Valkoinen akatemia, vähemmistökulttuurit ja musiikki -keskustelutilaisuus
VALKOINEN AKATEMIA, VÄHEMMISTÖKULTTUURIT JA MUSIIKKI:
TIEDONTUOTTAMISEN HAASTEET, HARHAT JA MAHDOLLISUUDET
Keskustelutilaisuus
Maailman musiikin keskus,
Hämeentie 34 D, Helsinki
Tiistaina 29.5.2018
12:00
Tervetuloa
Antti-Ville Kärjä, Suomen etnomusikologinen seura
12:15
Valkoisuus, tieto ja valta
Minna Seikkula, Helsingin Yliopisto
12:45
Ruskeat Tytöt
Jasmina Amzil, Ruskeat tytöt
13:00
Miten vähemmistöistä tuotetaan tietoa?
Carmen Baltzar, Ruskeat tytöt
13:30
"Party like a criminal" - Erik Lundin's allegorical Suedi & postnational Swedish Identity
Maïmouna Jagne-Soreau, Helsingfors Universitet & Paris-Sorbonne
14:00
Kahvi
14:30
Paneelikeskustelu
Elina Seye, pj (Maailman musiikin keskus / Helsingin Yliopisto)
Carmen Baltzar
Antti-Ville Kärjä
Minna Seikkula
Maïmouna Jagne-Soreau
15:30–17:00
Kulttuurintutkimuksen Seuran vuosikokous
Ilmoittautuminen: https://goo.gl/Ta8hqm
Järjestäjät:
Suomen etnomusikologinen seura
Kulttuurintutkimuksen seura
Ruskeat tytöt
Tutkimusyhdistys Suoni
Maailman musiikin keskus
TIEDONTUOTTAMISEN HAASTEET, HARHAT JA MAHDOLLISUUDET
Keskustelutilaisuus
Maailman musiikin keskus,
Hämeentie 34 D, Helsinki
Tiistaina 29.5.2018
12:00
Tervetuloa
Antti-Ville Kärjä, Suomen etnomusikologinen seura
12:15
Valkoisuus, tieto ja valta
Minna Seikkula, Helsingin Yliopisto
12:45
Ruskeat Tytöt
Jasmina Amzil, Ruskeat tytöt
13:00
Miten vähemmistöistä tuotetaan tietoa?
Carmen Baltzar, Ruskeat tytöt
13:30
"Party like a criminal" - Erik Lundin's allegorical Suedi & postnational Swedish Identity
Maïmouna Jagne-Soreau, Helsingfors Universitet & Paris-Sorbonne
14:00
Kahvi
14:30
Paneelikeskustelu
Elina Seye, pj (Maailman musiikin keskus / Helsingin Yliopisto)
Carmen Baltzar
Antti-Ville Kärjä
Minna Seikkula
Maïmouna Jagne-Soreau
15:30–17:00
Kulttuurintutkimuksen Seuran vuosikokous
Ilmoittautuminen: https://goo.gl/Ta8hqm
Järjestäjät:
Suomen etnomusikologinen seura
Kulttuurintutkimuksen seura
Ruskeat tytöt
Tutkimusyhdistys Suoni
Maailman musiikin keskus
perjantai 16. maaliskuuta 2018
Musiikintutkimuksen valtakunnallinen pro gradu -palkinto on myönnetty Simo Revolle
Musiikintutkimuksen valtakunnallinen pro gradu -palkinto on myönnetty Simo Revolle
Suomen musiikkitieteellisen seuran ja Suomen Etnomusikologisen Seuran palkintotyöryhmä on valinnut musiikintutkimuksen vuoden 2017 parhaaksi pro gradu -työksi Simo Revon tutkielman Tuotesijoittelu 2010-luvun alun suomalaisessa populaarimusiikissa (Turun yliopisto). Palkinto luovutettiin Revolle Suomen musiikintutkijoiden valtakunnallisessa symposiumissa Helsingissä 9.3.2018.
Perusteluissaan palkintotyöryhmä toteaa Revon tutkielmasta, että se ”on aiheeltaan erinomaisen kiinnostava, yhteiskunnallisesti relevantti ja tuore avaus musiikintutkimuksen kentällä. Musiikin sanojen ja musiikkivideoiden parissa esiintyvän tuotesijoittelun analyysi liikkuu ajassaan ja tarttuu kiinni suomalaisten artistien ja tuotantoportaiden populaarimusiikkituotteissa vallitseviin ansaintaloogisiin käytäntöihin ja niiden viimeaikaisiin muutoksiin. Tutkielma tuo esiin kuinka välttämätöntä on tiedostaa ja kehittää kriittisiä medialukutaitoja. Tutkielma on kaikin puolin tasapainoinen ja laadukas: aiempi tutkimus ja menetelmät hallitaan vaivatta, oman tutkimuksen arviointi on kypsää ja inspiroivaa. Kielen ja raportointitavan osalta tutkielma on moitteeton.”
Pro gradu -palkinnon palkintotyöryhmään kuuluivat tänä vuonna FT Markus Mantere, FT Kaj Ahlsved ja FT Juha Ojala.
Palkittu työ on luettavissa osoitteessa http://www.doria.fi/handle/10024/136196
Perusteluissaan palkintotyöryhmä toteaa Revon tutkielmasta, että se ”on aiheeltaan erinomaisen kiinnostava, yhteiskunnallisesti relevantti ja tuore avaus musiikintutkimuksen kentällä. Musiikin sanojen ja musiikkivideoiden parissa esiintyvän tuotesijoittelun analyysi liikkuu ajassaan ja tarttuu kiinni suomalaisten artistien ja tuotantoportaiden populaarimusiikkituotteissa vallitseviin ansaintaloogisiin käytäntöihin ja niiden viimeaikaisiin muutoksiin. Tutkielma tuo esiin kuinka välttämätöntä on tiedostaa ja kehittää kriittisiä medialukutaitoja. Tutkielma on kaikin puolin tasapainoinen ja laadukas: aiempi tutkimus ja menetelmät hallitaan vaivatta, oman tutkimuksen arviointi on kypsää ja inspiroivaa. Kielen ja raportointitavan osalta tutkielma on moitteeton.”
Pro gradu -palkinnon palkintotyöryhmään kuuluivat tänä vuonna FT Markus Mantere, FT Kaj Ahlsved ja FT Juha Ojala.
Palkittu työ on luettavissa osoitteessa http://www.doria.fi/handle/10024/136196
torstai 22. helmikuuta 2018
KUTSU: seuran kevätkokous 8.3.2018 klo 17:30, Helsinki (Tieteiden talo)
KUTSU
Tervetuloa Suomen Etnomusikologinen Seura ry:n sääntömääräiseen kevätkokoukseen!
Paikka: Tieteiden talo, sali 208, Kirkkokatu 6, Helsinki
Aika: 8.3.2018 klo 17:30
Asialista:
1.Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, pöytäkirjan pitäjä ja pöytäkirjan tarkastajat.
2.Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus.
3.Esitetään seuran vuosikertomus, tilit ja toiminnantarkastajien lausunto sekä tilinpäätös.
4.Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle.
5.Valitaan kaksi toiminnantarkastajaa ja heille kaksi varamiestä tarkistamaan kuluvan vuoden hallintoa ja tilejä.
6.Käsitellään muut hallituksen kokoukselle esittämät asiat.
7.Käsitellään asiat, jotka joku seuran jäsen on kirjallisesti vähintään 14 päivää ennen kokousta hallitukselle esittänyt kokouksessa käsiteltäväksi.
2.Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus.
3.Esitetään seuran vuosikertomus, tilit ja toiminnantarkastajien lausunto sekä tilinpäätös.
4.Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle.
5.Valitaan kaksi toiminnantarkastajaa ja heille kaksi varamiestä tarkistamaan kuluvan vuoden hallintoa ja tilejä.
6.Käsitellään muut hallituksen kokoukselle esittämät asiat.
7.Käsitellään asiat, jotka joku seuran jäsen on kirjallisesti vähintään 14 päivää ennen kokousta hallitukselle esittänyt kokouksessa käsiteltäväksi.
Kohdassa 3 käsiteltävät asiakirjat ovat saatavilla osoitteessa
sekä erikseen pyydettäessä.
Antti-Ville Kärjä
Suomen Etnomusikologinen Seura ry:n puheenjohtaja
maanantai 16. lokakuuta 2017
KUTSU
Hyvät jäsenet,
Tervetuloa Suomen Etnomusikologisen Seuran syyskokoukseen!
Paikka: Musiikkiarkisto, Sörnäisten rantatie 25, 00500 Helsinki
Aika: 1.11.2017 klo 16 alkaen
Aika: 1.11.2017 klo 16 alkaen
Esityslista:
1.Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, pöytäkirjan pitäjä ja pöytäkirjan tarkastajat.
2.Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus.
3.Päätetään jäsenmaksun suuruudesta seuraavalle kalenterivuodelle.
4.Valitaan seuralle puheenjohtaja, hallituksen jäsenet sekä varajäsenet.
5.Vahvistetaan seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio.
6.Käsitellään muut hallituksen kokoukselle esittämät asiat.
- sääntömuutokset
7.Käsitellään asiat, jotka joku seuran jäsen on kirjallisesti vähintään 14 päivää ennen kokousta hallitukselle esittänyt kokouksessa käsiteltäväksi.
2.Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus.
3.Päätetään jäsenmaksun suuruudesta seuraavalle kalenterivuodelle.
4.Valitaan seuralle puheenjohtaja, hallituksen jäsenet sekä varajäsenet.
5.Vahvistetaan seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio.
6.Käsitellään muut hallituksen kokoukselle esittämät asiat.
- sääntömuutokset
7.Käsitellään asiat, jotka joku seuran jäsen on kirjallisesti vähintään 14 päivää ennen kokousta hallitukselle esittänyt kokouksessa käsiteltäväksi.
Hallituksen laatimat toimintasuunnitelma- ja talousarvioluonnokset sekä syyskokoukselle esitettävät muutokset seuran sääntöihin löytyvät täältä.
Seuran puheenjohtajan sekä hallituksen puolesta,
Joonas Keskinen
Sihteeri
Suomen Etnomusikologinen Seura Ry
0405896601
info@etnomusikologia.fi
Sihteeri
Suomen Etnomusikologinen Seura Ry
0405896601
info@etnomusikologia.fi
perjantai 1. syyskuuta 2017
“Muut menevät soitossaan eteenpäin, mutta minä menen sata vuotta taaksepäin”, Kari Dahlblom 1955–2017
Suomen Etnomusikologinen Seura haluaa muistaa mestraipelimanni ja soitintutkija Kari Dahlblomia, joka menehtyi kesän aikana. Alla muistokirjoitus, jonka ovat laatineet Rauno Nieminen, Pekka Toivanen sekä Timo Väänänen.
“Muut menevät soitossaan eteenpäin, mutta minä menen sata vuotta taaksepäin”
Kari Dahlblom 1955–2017
Mestaripelimanni, soitintutkija Kari Dahlblom, kuoli 13. heinäkuuta Äänekoskella pitkäaikaisen sairauden murtamana. Hän oli syntynyt Äänekoskella 18. maaliskuuta 1955. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi veli.
Äänekosken lukiossa Kari ihastui toisella puolella luokkaa istuvaan Tuulaan. Siitä alkoi vähitellen rakkaus ja yli neljäkymmentä vuotta kestänyt avioliitto. Perheeseen syntyi kaksi poikaa.
Kari jäi armeija-ajan jälkeen Puolustusvoimien palvelukseen, josta siirtyi sotilasmestarina, täysin palvelleena eläkkeelle vuonna 2004. Suurimman osan palvelusaikaansa hän toimi kuljetusupseerina Tiedustelulentolaivueessa (myöh. Tukilentolaivue) Tikkakoskella. Kari toimi myös Puolustusvoimien ulkomaanosaston sotilastulkkina ja yhteysupseerina suoritettuaan 1. luokan sotilasvenäjän tutkinnon. Ansioistaan isänmaan palveluksessa presidentti on myöntänyt hänelle Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein.
Karin intohimo kanteleeseen syttyi jo varhaisnuoruudessa. “Kuulin vuosi sitten Neuvosto-Karjalan valtiollisen kansansoitinyhtyeen Kanteleen soittavan klassista musiikkia kanteleella. Silloin minuun iski kantelekärpänen. Oppisinkohan minäkin soittamaan kanteletta?”, Kari kirjoitti nuorukaisena Keskisuomalaiseen. “Ottakaa kanteleensoitto oppiaineeksi musiikkiopistoihin! Julkaiskaa enemmän monipuolista nuottiaineistoa! Soittakaa radiossa ja televisiossa enemmän kanteletta! Radio voisi myös perustaa kansansoitinorkesterin. Olisi myös aika herättää eloon muutkin vanhat kansansoittimemme, kuten jouhikot ja paimenhuilut.” 1970-luvulla kanteleen puolustajia tarvittiin – nyt kanteleen koulutus on jo vakiintunut Suomessa, radiosta ja tv:stä kanteletta ei edelleenkään kovin paljon kuule.
Kari opetteli kanteleensoiton korvakuulolta. Ensimmäinen soittokaveri oli mestaripelimanni Lauri Kahilainen. Tutustuminen Martti Pokelaan vaikutti niin, että Kari käänsi kanteleen toisin päin ja alkoi soittaa myös pitkältä sivulta. Kari alkoi opettaa kanteleensoittoa ja piti huolta siitä, että kantele opittaisiin tuntemaan moni-ilmeisenä ja monen kansan soittimena. Kun Kari innostui jostakin asiasta, omistautuminen oli vähintäänkin 100-prosenttista, joten hänestä tuli myös soitintutkija, tietokirjailija ja hän perusti Suomen kantelemuseon. Mikä näkemys johdatti perustamaan museon? “Oikeastaan se, mikä ei näkynyt. Kun kävi museoissa, eikä kanteleita näkynyt missään”, Kari pohti.
Kari löysi Keski-Suomen oman vahvan kanteleperinteen. Siinä se oli ollut aivan silmien ja korvien alla – sekä omissa sormissa taitona. Tutkijana ja soittajana oli Karille jo kertynyt kokemusta mm. itäkarjalaisen kanteleen ja venäläisten kansansoittimien parissa ja hän havaitsi myös lähellä olevan perinteen rikkauden ja elinvoimaisuuden. “Totesin, että täällähän on joka kolmannessa kodissa kantele!" Kari alkoi jälleen soittaa kanteletta myös perinteisellä sulkusoittotekniikalla. Hänen mottonsa oli: "Muut menevät soitossaan eteenpäin, mutta minä menen sata vuotta taaksepäin." Kari sai mestaripelimannin arvon 2012. Kanteleliiton Kultakantele-tunnustuksen Kari sai vuonna 2016 elämäntyöstään.
Kari soitti useissa yhtyeissä ja monia soittimia. Seljanka-yhtye oli tärkeä voimanlähde aina viimeisiin kuukausiin asti. Kun kanteleensoitto oli jätettävä kipeiden sormien takia, domran soittaminen oli vielä mahdollista. Viimeinen esiintyminen, "jäähyväiskeikka", oli Seljankan kanssa toukokuun lopussa Kuokkalan Kartanossa.
Kari oli Suomen Tietokirjailijat ry:n jäsen. Keski-Suomen kantele -kirja julkaistiin 2011. Lisäksi hän oli kirjoittajana useissa muissa kansansoittimiin liittyvissä teoksissa ja kirjoitti viitisenkymmentä musiikin alan artikkelia suomeksi ja venäjäksi. Karilta jäi myös julkaisemattomia käsikirjoituksia, joista viimeisin on "Frakki ja balalaikka".
Kari julkaisi artikkeleita myös toiseen elämän pituiseen rakkaaseen aiheeseen liittyen – akvaariot ja lampien kalaston tutkiminen. Kenttämatkoillaan Kari usein yhdisti kiinnostuksen kohteensa. Esimerkiksi Kanteleen kielin -tutkimushankkeen automatkalla vuonna 2010 Prääsän musiikkikoulusta Petroskoihin vepsäläistä kanteleensoittajaa tapaamaan pysähdyttiin ottamaan näytteet pienistä tienvieruslammista jatkotutkimuksia varten.
Perhe oli Karille tärkein kaikista: Tuula sekä lapset perheineen. Vaarina hän ehti seurata neljän lapsenlapsen elämää. Yhteisiä hetkiä arvostettiin puolin ja toisin. Hänen elämästään jäi pysyvä jälki ja lämpimät muistot toisia huomioivasta, ahkerasta ja rakastettavasta persoonasta.
Viimeisessä haastattelussaan Kari esitteli itsensä näin: “Luojani tietää varmaan paremmin, mikä minä olen. Olen kai sitä itsekin miettinyt, mutta tyydyn tässä olevaisuudessa ja tässä maailmassa vaan sanomaan, että olen soitintutkija, kantelepelimanni ja domransoittaja Kari Dahlblom. Kantele merkitsee minulle ääniä. Se ei ole vain yksi ääni, vaan se on iso kirjo sielua rauhoittavia ääniä.”
Rauno Nieminen
Pekka Toivanen
Timo Väänänen
“Muut menevät soitossaan eteenpäin, mutta minä menen sata vuotta taaksepäin”
Kari Dahlblom 1955–2017
Mestaripelimanni, soitintutkija Kari Dahlblom, kuoli 13. heinäkuuta Äänekoskella pitkäaikaisen sairauden murtamana. Hän oli syntynyt Äänekoskella 18. maaliskuuta 1955. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi veli.
Äänekosken lukiossa Kari ihastui toisella puolella luokkaa istuvaan Tuulaan. Siitä alkoi vähitellen rakkaus ja yli neljäkymmentä vuotta kestänyt avioliitto. Perheeseen syntyi kaksi poikaa.
Kari jäi armeija-ajan jälkeen Puolustusvoimien palvelukseen, josta siirtyi sotilasmestarina, täysin palvelleena eläkkeelle vuonna 2004. Suurimman osan palvelusaikaansa hän toimi kuljetusupseerina Tiedustelulentolaivueessa (myöh. Tukilentolaivue) Tikkakoskella. Kari toimi myös Puolustusvoimien ulkomaanosaston sotilastulkkina ja yhteysupseerina suoritettuaan 1. luokan sotilasvenäjän tutkinnon. Ansioistaan isänmaan palveluksessa presidentti on myöntänyt hänelle Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein.
Karin intohimo kanteleeseen syttyi jo varhaisnuoruudessa. “Kuulin vuosi sitten Neuvosto-Karjalan valtiollisen kansansoitinyhtyeen Kanteleen soittavan klassista musiikkia kanteleella. Silloin minuun iski kantelekärpänen. Oppisinkohan minäkin soittamaan kanteletta?”, Kari kirjoitti nuorukaisena Keskisuomalaiseen. “Ottakaa kanteleensoitto oppiaineeksi musiikkiopistoihin! Julkaiskaa enemmän monipuolista nuottiaineistoa! Soittakaa radiossa ja televisiossa enemmän kanteletta! Radio voisi myös perustaa kansansoitinorkesterin. Olisi myös aika herättää eloon muutkin vanhat kansansoittimemme, kuten jouhikot ja paimenhuilut.” 1970-luvulla kanteleen puolustajia tarvittiin – nyt kanteleen koulutus on jo vakiintunut Suomessa, radiosta ja tv:stä kanteletta ei edelleenkään kovin paljon kuule.
Kari opetteli kanteleensoiton korvakuulolta. Ensimmäinen soittokaveri oli mestaripelimanni Lauri Kahilainen. Tutustuminen Martti Pokelaan vaikutti niin, että Kari käänsi kanteleen toisin päin ja alkoi soittaa myös pitkältä sivulta. Kari alkoi opettaa kanteleensoittoa ja piti huolta siitä, että kantele opittaisiin tuntemaan moni-ilmeisenä ja monen kansan soittimena. Kun Kari innostui jostakin asiasta, omistautuminen oli vähintäänkin 100-prosenttista, joten hänestä tuli myös soitintutkija, tietokirjailija ja hän perusti Suomen kantelemuseon. Mikä näkemys johdatti perustamaan museon? “Oikeastaan se, mikä ei näkynyt. Kun kävi museoissa, eikä kanteleita näkynyt missään”, Kari pohti.
Kari löysi Keski-Suomen oman vahvan kanteleperinteen. Siinä se oli ollut aivan silmien ja korvien alla – sekä omissa sormissa taitona. Tutkijana ja soittajana oli Karille jo kertynyt kokemusta mm. itäkarjalaisen kanteleen ja venäläisten kansansoittimien parissa ja hän havaitsi myös lähellä olevan perinteen rikkauden ja elinvoimaisuuden. “Totesin, että täällähän on joka kolmannessa kodissa kantele!" Kari alkoi jälleen soittaa kanteletta myös perinteisellä sulkusoittotekniikalla. Hänen mottonsa oli: "Muut menevät soitossaan eteenpäin, mutta minä menen sata vuotta taaksepäin." Kari sai mestaripelimannin arvon 2012. Kanteleliiton Kultakantele-tunnustuksen Kari sai vuonna 2016 elämäntyöstään.
Kari soitti useissa yhtyeissä ja monia soittimia. Seljanka-yhtye oli tärkeä voimanlähde aina viimeisiin kuukausiin asti. Kun kanteleensoitto oli jätettävä kipeiden sormien takia, domran soittaminen oli vielä mahdollista. Viimeinen esiintyminen, "jäähyväiskeikka", oli Seljankan kanssa toukokuun lopussa Kuokkalan Kartanossa.
Kari oli Suomen Tietokirjailijat ry:n jäsen. Keski-Suomen kantele -kirja julkaistiin 2011. Lisäksi hän oli kirjoittajana useissa muissa kansansoittimiin liittyvissä teoksissa ja kirjoitti viitisenkymmentä musiikin alan artikkelia suomeksi ja venäjäksi. Karilta jäi myös julkaisemattomia käsikirjoituksia, joista viimeisin on "Frakki ja balalaikka".
Kari julkaisi artikkeleita myös toiseen elämän pituiseen rakkaaseen aiheeseen liittyen – akvaariot ja lampien kalaston tutkiminen. Kenttämatkoillaan Kari usein yhdisti kiinnostuksen kohteensa. Esimerkiksi Kanteleen kielin -tutkimushankkeen automatkalla vuonna 2010 Prääsän musiikkikoulusta Petroskoihin vepsäläistä kanteleensoittajaa tapaamaan pysähdyttiin ottamaan näytteet pienistä tienvieruslammista jatkotutkimuksia varten.
Perhe oli Karille tärkein kaikista: Tuula sekä lapset perheineen. Vaarina hän ehti seurata neljän lapsenlapsen elämää. Yhteisiä hetkiä arvostettiin puolin ja toisin. Hänen elämästään jäi pysyvä jälki ja lämpimät muistot toisia huomioivasta, ahkerasta ja rakastettavasta persoonasta.
Viimeisessä haastattelussaan Kari esitteli itsensä näin: “Luojani tietää varmaan paremmin, mikä minä olen. Olen kai sitä itsekin miettinyt, mutta tyydyn tässä olevaisuudessa ja tässä maailmassa vaan sanomaan, että olen soitintutkija, kantelepelimanni ja domransoittaja Kari Dahlblom. Kantele merkitsee minulle ääniä. Se ei ole vain yksi ääni, vaan se on iso kirjo sielua rauhoittavia ääniä.”
Rauno Nieminen
Pekka Toivanen
Timo Väänänen
perjantai 21. huhtikuuta 2017
Musiikintutkimuksen valtakunnallinen pro gradu -palkinto on myönnetty Heikki Kokolle
Musiikintutkimuksen valtakunnallinen pro gradu -palkinto on myönnetty Heikki Kokolle
Suomen Etnomusikologisen Seuran ja Suomen Musiikkitieteellisen Seuran asiantuntijatyöryhmä on valinnut vuoden 2016 musiikintutkimuksen parhaaksi pro gradu -työksi Heikki Kokon tutkielman ”Puhelinlangat laulaa – Puhelinpalveluiden odotusmusiikki käyttömusiikkina ” (Tampereen yliopisto).
Palkintotyöryhmä toteaa, että Kokon työ on persoonallinen, innovatiivinen ja ajankohtainen työ suomalaisessa musiikintutkimuksessa. Sen aihe, puhelinpalvelujen jonotusmusiikki, on näennäisesti kaikille tuttua, mutta Kokko osoittaa työssään tämän musiikillisen ilmiön monitahoisuuden ja kulttuurisen kiinnostavuuden. Musiikintutkimuksen siirtyessä entistä enemmän artefakteista prosesseihin ja toimintaan on Kokon työ samalla malliesimerkki siitä, miten taiteentutkimuksella voi olla uudenlaista yhteiskunnallista kosketuspintaa nykykulttuurissa.
Työryhmään kuuluivat tänä vuonna FT, Dos. Markus Mantere, FT Pekka Toivanen, FT Elina Hytönen-Ng sekä FM Tuomas Auvinen. Palkinto luovutettiin musiikintutkijoiden 21. valtakunnallisen symposiumin yhteydessä Jyväskylän yliopistossa 21.4.2017.
Työ on luettavissa osoitteessa https://tampub.uta.fi/handle/10024/98935
keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
Kevätkokouskutsu
KOKOUSKUTSU
Hyvä Suomen Etnomusikologisen Seuran jäsen,
tervetuloa Suomen Etnomusikologisen Seuran sääntömääräiseen kevätkokoukseen.
Kokous järjestetään Musiikkiarkiston (www.musiikkiarkisto.fi) tiloissa osoitteessa Sörnäisten rantatie 25, 00500 Helsinki keskiviikkona 15.3.2017 klo 16:00 alkaen.
Kokouksessä käsitellään seuraavat asiat:
1. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, pöytäkirjan pitäjä ja pöytäkirjan tarkastajat.
2. Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus.
3. Esitetään seuran vuosikertomus, tilit ja toiminnantarkastajien lausunto sekä tilinpäätös.
4. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle.
5. Valitaan kaksi toiminnantarkastajaa ja heille kaksi varamiestä tarkistamaan kuluvan vuoden hallintoa ja tilejä.
6. Käsitellään muut hallituksen kokoukselle esittämät asiat.
7. Käsitellään asiat, jotka joku seuran jäsen on kirjallisesti vähintään 14 päivää ennen kokousta hallitukselle esittänyt kokouksessa käsiteltäväksi.
Kohdan 3. dokumentit saatavilla toistaiseksi vain pyydettäessä sihteeriltä (yhteystiedot alla).
Terveisin,
Joonas Keskinen
Sihteeri
Suomen Etnomusikologinen Seura Ry
0405896601
info(at)etnomusikologia.fi
www.etnomusikologia.fi
tiistai 28. helmikuuta 2017
Musiikin suunnat 4/15 ja 1/17 julkaistu
Musiikin suunnan viimeinen painettu numero 4/15 on postitettu vuoden 2015 jäsenille ja lehden tilaajille viikolla 8. Näin ollen yksi aikakausi päättyy ja keskitymme jatkossa avoimesti verkossa kolmesti vuodessa julkaistun lehden toimittamiseen.
Myös uusin numero 1/17 on julkaistu verkossa osoitteessa www.musiikinsuunta.fi.
Lehti sisältää ajankohtaisia kolumneja sekä artikkeleita.
Myös uusin numero 1/17 on julkaistu verkossa osoitteessa www.musiikinsuunta.fi.
Lehti sisältää ajankohtaisia kolumneja sekä artikkeleita.
Intro
- Lasse Lehtonen, päätoimittaja Vaihtoehdottomia faktoja
Artikkelit
- Riitta Rainio ja Annemies Tamboer Turun Luostarikorttelin laulava luu (1250-1550)
- Heidi Haapoja Omimista, lainaamista, hyväksikäyttöä, ylikulttuurista tulkintaa? Kulttuurisen appropriaation käsite, suomalainen kansanmusiikki ja kalevalamittainen runolaulu
- Aleksi Haukka Johdanto “Temppeleiden musiikkiin”
- Käännös: Benito Jerónimo Feijoo: “Temppeleiden musiikki”
- Paula Ranto Pirjo ja Matti Bergström – elämä ja ura
- Anna-Elena Pääkkölä, Lektio: Sound Kinks: Sadomasokistinen erotiikka audiovisuaalisissa musiikkiesityksissä
Outro
- Lasse Lehtonen, Musiikintutkijan työkalupakki: “Vasemman sieraimen professorit” ja tutkimuksen popularisoinnin tärkeys
- Elina Seye, kirja-arvio: Maailmanmusiikki