Julkaisupalkintojen 2021-22 saajat valittu
Suomen etnomusikologinen seura ry jakoi ensimmäiset julkaisupalkintonsa toukokuussa 2021. Koska palkinto sai tuolloin positiivisen vastaanoton, päätettiin palkitsemista jatkaa, joskin ilman rahapalkintoja. Nyt SES:n julkaisupalkinnot jaettiin toisen kerran ja palkittaviksi saattoi ehdottaa julkaisuja vuosilta 2021 ja 2022. Ehdotuksia tuli verrattain vähän (opiskelija-artikkelien kategoriassa ehdokkaita ei ollut lainkaan), mutta ne olivat sitäkin ansiokkaampia.
Seuran hallituksen keskuudestaan valitsemaan palkintoraatiin kuuluivat tutkijat Elina Niiranen (Itä-Suomen yliopisto), Elina Seye (Helsingin yliopisto) ja Elina Westinen (Jyväskylän yliopisto). Raati toivoo, että julkaisupalkinnot tekevät tunnetuksi ansiokkaita tutkimusjulkaisuja etnomusikologian alalla ja kannustavat siten musiikintutkijoita laadukkaaseen tutkimukseen ja monipuoliseen julkaisemiseen.
Palkintoraati päätti palkita seuraavat teokset:
Kirja
Antti-Ville Kärjä:
The Popular and the Sacred in Music (Routledge 2021) https://www.taylorfrancis.com/
Antti-Ville Kärjän kirja käsittelee tapoja, joilla populaariin ja pyhään liittyvät käsitykset aktivoituvat ja politisoituvat musiikillisissa yhteyksissä. Hän antaa laajasti esimerkkejä useista musiikinlajeista ja niihin liittyvistä käytännöistä. Keskeistä on, ettei pyhän käsitettä rajoiteta vain uskontoihin liittyväksi määreeksi, vaan se ymmärretään laajemmin osana musiikkiin liitettyjä arvoja.
Teos tuo kiinnostavasti yhteen kirjallisuutta, jota ei ole aiemmin yleensä käsitelty samassa yhteydessä, ja kutoo laajan ideoiden ja kysymysten verkoston, jota Kärjä tarkastelee kiinnittäen huomionsa musiikintutkimuksen rooliin ja tehtäviin. Samalla hän käsittelee musiikintutkimuksen lähtökohtia kriittisesti, tutkimushistoriaa laajasti hyödyntäen. Kärjän kirjan erityiset ansiot ovat sen rakentamissa uudenlaisissa, perustelluissa näkökulmissa, joilla hän haastaa musiikintutkimusta ja tutkijoiden käsityksiä musiikista. Kirjan lukeminen vaatii lukijalta paljon: lukukokemus on paikoin kirjoitustyylin vaikeaselkoisuuden ja runsaiden yksityiskohtien vuoksi työläs, mutta toisaalta kirja palkitsee lukijan oivalluksilla eri musiikinlajeihin kytkeytyvistä myyteistä ja niiden taustalla vaikuttavista valtarakenteista.
Artikkeli
Inka Rantakallio: "Femcees Finland, NiceRap ja vastatilojen voima: Suomiräpin naisten vertaisverkostojen historiaa".
Etnomusikologian vuosikirja 33 (2021). https://doi.org/10.23985/evk.
Inka Rantakallion artikkeli käsittelee suomiräppiä uudesta, vertaisverkostojen ja vastatilojen näkökulmasta. Hänen lähtökohtanaan on räppäävien naisten näkymättömyys niin valtavirtasuosiossa kuin aiemmassa tutkimuskirjallisuudessakin, joten hän lähestyy aihetta aktivistisen esilläpitotutkimuksen ja feministisen kompensatorisen tutkimuksen teorioin.
Artikkeli avaa ja kartoittaa erinomaisesti ilmeistä katvealuetta muuten moninaisen tutkimuksellisen kiinnostuksen kohteena olleen suomiräpin tarkastelussa. Loogisesti rakennetun artikkelin argumentit ovat selkeitä ja perusteltuja, ja siinä käytetyt, osittain juuri tätä tutkimusta varten tuotetut, aineistot ovat monipuolisia. Tekstistä paistaa läpi kirjoittajan perusteellinen asiantuntemus ja sisäpiiriläisyys, mutta samalla se on kirjoitettu myös asiaan perehtymättömälle lukijalle ymmärrettävään muotoon. Aito, syvällinen kiinnostus ja intohimo tutkittavaa aihetta kohtaan ovat niin ikään meriitti tälle artikkelille.
Audiovisuaalinen teos
Siboné Oroza & Antti Nordin: "When I'm on stage, I rule" (2022)
Siboné Orozan ja Antti Nordinin dokumenttielokuvan aiheena ovat bolivialaiset cholita-yhtyeet, joita hallitsevat alkuperäiskansaan kuuluvat nuoret naislaulajat. Elokuva pohjautuu Siboné Orozan väitöskirjatyötä varten kuvattuihin, ilmeisen laajoihin aineistoihin, erityisesti artistien haastatteluihin ja live-esitysten taltiointeihin.
Dokumenttielokuva lähestyy aihettaan monipuolisten Boliviassa kuvattujen aineistojen pohjalta niin, että cholita-laulajien ja muiden keskeisten toimijoiden omat näkökulmat ovat elokuvan keskiössä. Katsoja tuntee pääsevänsä lähelle esiintyjiä haastattelujen ja niissä esiin tulevien näkökulmien kautta. Myös musiikkiesitykset on kuvattu ja äänitetty elävästi. Lisäksi musiikkiin liittyvä materiaalinen kulttuuri, kuten pukeutumisen merkitys cholita-artistien esiintymisissä, tulee elokuvassa vahvasti esille. Bolivian koloniaalisen historian käsittely visuaalisesti animaation muodossa on toimiva ratkaisu.